Rally-tokoa

Käytiin Ellin kanssa eilen kokeilemassa rally-tokoa. Lagottoklubin jäsenet olivat järjestäneet rally-tokoon tutustumisillan Kontulan Kelkkapuistossa, Helsingissä. Lagottoklubilaisilla on ollut yksityisbileet joka keskiviikko kyseisessä paikassa, eli puisto on ollut varattuna tunniksi treenaamiseen. Kahtena kesäkuun keskiviikkona oli päätetty järjestää rally-tokoon tutustuminen, johon tämmöisetkin keltanokat kuin me uskalsivat osallistua. Vaikka meikäläisellä onkin hääkiireitä ja hääkynnetkin jo laitettuna, päätin, että tilaisuus oli sen verran harvinainen, että osallistuttava on. Oikeastaan oli tosi hyvä, että sai häähommat unohtaa välillä ja keskittyä karvaiseen mussukkaan ja nähdä uusia ihmisiäja heidän ihania karvapallojaan. 

Elli oli todellainnoissaan jo matkalle lähdettäessä, saati sitten perillä. Ja voi vitsi kun tiellä näkyi muitakin lagottoja (eikä aina vaan noita karvattomia)! IHANAA, ajatteli Elli. Ei muuta kuin panssarivaunu-vaihde päälle ja toisten lagottojen perään. Puistossa olikin kivan hajuisia leikkikavereita ja varsinkin Lenni-poika vaikutti olevan haltioissaan naisseurasta.

Valitettavasti Elli ja toverit joutuivat ensin kiinni puihin kun omistajat valmistelivat rally-toko ratoja. Hermohan siinä meni kunpiti vain istua jököttää ja odottaa toimintaa. Mammakin oli hirrveen, hirrveen kaukana! Aikamoisen metelin viitisen puuhun sidottua lagottoa saivat aikaan...

Harjoitusratoja ja ohjaajia oli yhteensä kolme ja niihin me osallistujat sitten jakauduttiin. Jos menet rally-toko-kurssille, niin yleensä harjoitellaan kutakin tehtävää yksitellen. Kun useampi tehtävä on hanskassa, aletaan tehdä ratoja, joissa on monta tehtävää peräkkäin. Nyt kun olimme vain tutustumassa, aloitimme suoraan radoista, mutta emme olleet niin pikkutarkkoja siitä, tekikö koira täsmälleen oikein.

Suurimmat ongelmat ainakin omasta mielestäni olivat ne, että tajusi mitä tehtävä lapuissa lukee eikä sotkeentunut remmiin. Rally-tokon alokasluokassa (mikäli ymmärsin oikein) on kisoissakin pidettävä koira remmissä, siksi meillä oli remmit. Elli meni useimmiten kuin unelma, kunhan vaan namit olivat oikeassa paikassa, eikä mamma sekoillut namien ja remmin kanssa. 

Hieman alle tunnissa huomasin, ettei Elli ollut enää kovin kiinnostunut kontaktista minuun ja alkoi väsähtää. Hajut kiinnostuvat paaljon paaaljon enemmän. Kokeiltuamme kaikkia kolmea rataa, kiertelimme puiston reunoja ja tutustuimme myös uusiin tyyppeihin. Kuviakin tajusin ottaa vasta kun kaikki olivat lopettelemassa.

Ulkopuolisetkin kiinnostuivat mitä tällainen kikkaralauma tekee kentällä.

Tästä näkee hieman rally-toko rataa.

Tässä toteltiin niin hienosti, että pakko oli napsaista kuva!

Mikäli rally-toko kiinnostaa enemmän, käy tutustumassa osoitteessa http://www.rally-toko.fi/.

Lopuksi muutama meistä jäi vielä hetkeksi viereiseen koirapuistoon, jossa koirat saivat leikkiä keskenään.

Aluksi Donnaa vähän hermostutti  kun Roope oli niin kiinnostunut.
 Kohta kuitenkin jo leikittiin.

Ja sitten Nala (muistinko nimen oikein?) tuli leikkiin.

Tässä nähdään kun Roope bongasi Ellin, josta syntyi sitten kissa-hiiri-leikki.

Joku ihme tyyppi menee potkulaudalla ihan tosta läheltä!
Useimmat koirat haukkuivat tätä outoa kulkijaa,
mutta Donna oli ainut jonka sain ikuistettua.

Pieni Sisu-poika raukka. Hän meni aina penkin alle kun leikki meni liian rajuksi.
Etenkin Nala-sisko (samasta pentueesta) oli erittäin innokas komentamaan Sisua: sisarusrakkautta.

Kotiin päästyämme menimme Ellin kanssa suoraan suihkuun. Vaikka kuinka hinkkasin, jäi turkkiin silti hiekkaa. Kikkarat taitavat jemmailla hiekanmurusia syvälle sisuksiinsa. Ellillä oli siis porttikielto sänkyyn viime yönä. Oli outoa nukkua ilman 16 kilon koiraa keskellä sänkyä...