Huomenta vaan!

Tiedätkö sen tunteen, kun olet vähän vielä unessa ihanan lämpimän ja pehmeän peiton alla? Yhtäkkiä heräät siihen, kun joku kylmä ja märkä koskettaa paljasta alaselkääsi. Siis sitä ainoata kohtaa jota yöpuku ei juuri sillä hetkellä peitä. Minä tiedän. Koin sen jälleen tänä aamuna.

Meidän aamumme alkavat yleensä siten, että isäntä herää ensin ja muiden aamutoimiensa lomassa käyttää koirat pissalla. Minä herään siihen, kun Kari juoksee niin kovaa kuin tassuistaan pääsee, ulko-ovelta suoraan sänkyyn. Ja pomppaa tietysti mahani/selkäni päälle. Mikäli en vielä tuohon pomppuun herää, alkaa seuraavaksi mönkiminen.  Karin kiilamainen kuono työntyy peittoni alle ja alkaa lämpimimmän nukkumispaikan metsästys. Yleensä paras paikka Karin mielestä on jalkojeni välissä, mutta aina sinne ei ole helppo löytää. Tänäkin aamuna nuuskutus keskittyi kovasti alaselkääni, kunnes lopulta käännyin ympäri. Sen jälkeen alkoi tietysti joka aamuinen nuolemisoperaatio. Mikä tarkoittaa sitä, että Elli nuolee Karin naamaa ja Kari yrittää purra Elliä korvasta. Hyvää huomenta vaan! Hoh hoijakkaa, sanon minä ja rapsutan koiria korvien takaa.h

Hemaisevan seksikäs pörröpää

Hyvää juhannuksen jälkeistä olotilaa kaikille! Meillä on ollut pari viikkoa hirveä tohina. 16.6. vietettiin häitämme ja sen jälkeinen viikko onkin mennyt toipuessa. Kaiken kukkuraksi juhannuskin saapui!! Tämä tyttö otti juhannuksen vähän liian tosissaan ja olo olikin sen mukainen...
Sekä häät että juhannus sujuivat loistavassa seurassa, mutta kerron teille enemmän meidän jussista.

Olimme kutsuneet pari ystävää kylään, joihin kuului myös bichon frise Usva.

 Ellillä ja Usvalla on noin 3 kuukautta ikäeroa ja pentuina heidän leikkimisensä oli täysin järjetöntä riehumista. Hauskaa oli, että kaksi näinkin erikokoista (n. 10 kilon painoero) karvapalloa olivat niin täysin samoilla linjoilla leikin suhteen.

Jossain vaiheessa koirille tapahtui jotain (puberteetti?) ja Elli alkoi osoittaa Usvalle missä on kaapin paikka. Useimmiten tapaamisen aluksi Elli murisi ja pakotti Usvan selälleen. Pelottavan näköistähän se meidän ihmisten mielestä on, mutta koskaan Elli ei käynyt Usvaan kiinni. Joka tapauksessa halusin heti saada tavan pois ja olen siitä lähtien ottanut Usvan ja Ellin kohtaamisissa aikalisän. Nytkin Ellin ja Usvan viime tapaamisesta oli aikaa, joten mietimme tarkkaan miten kohtaaminen tapahtuisi.

Usvan tullessa omistajansa kanssa ulos autosta, oli Kari jätetty sisälle ja Elli pistetty hihnaan. Namit olivat valmiina. Ja tietysti emännät yrittivät olla niin kuin mitään erikoista ei tapahtuisi (epäonnistuen siinä kohtuullisen paljon). Kiertelimme koirat hihnassa jonkin matkan päässä toisistamme ja palkitsimme koiria aina kun ne eivät kiinnittäneet toisiinsa huomiota. Jos Elli katsoi Usvaa, palkitsin hänet heti kun hän katsoi takaisin minuun. Lopulta pääsimme istumaan ja annoimme koirienkin rauhoittua. Pikkuhiljaa koirat kävivät nuuskuttelemassa toistensa takamuksia eivätkä suuremmin reagoineet toisiinsa. Kun koirat olivat täydellisen relaksoituneita, päästimme ne irti ja jäimme jännityksellä katsomaan mitä tapahtuisi.

Harjoitus oli tuottanut tulosta: hauvat kutsuivat heti toisensa leikkiin ja siitä lähtien heillä oli hauskaa :)

Kun Elli ja Usva olivat hieman saaneet leikkiä kahdestaan, pääsi Karikin pihalle.

Välillä Usva väsähti kahden hyvin innokkaan leikkijän kanssa. Elli ja Kari olivat niiiiiiin innoissaan uudesta leikkikaverista, ettei Usva ollut saada hetken rauhaa. Ja kun Usva väsähti, jatkoi meidän pariskunta kahdestaan riehumista.

Grilliherkut vähän kiinnostivat Kartsaa... Usva sen sijaan sijoittui fiksusti heti grillin viereen : grillimestarin lähtiessä viemään herkkuja pöytään, hän kompastuisi "näkymättömään" Usvaan, ruoat lentäisivät maahan ja Usva olisi ensimmäinen joka ehtisi niitä syömään :DD






Herrkullista kesän jatkoa!

Rally-tokoa

Käytiin Ellin kanssa eilen kokeilemassa rally-tokoa. Lagottoklubin jäsenet olivat järjestäneet rally-tokoon tutustumisillan Kontulan Kelkkapuistossa, Helsingissä. Lagottoklubilaisilla on ollut yksityisbileet joka keskiviikko kyseisessä paikassa, eli puisto on ollut varattuna tunniksi treenaamiseen. Kahtena kesäkuun keskiviikkona oli päätetty järjestää rally-tokoon tutustuminen, johon tämmöisetkin keltanokat kuin me uskalsivat osallistua. Vaikka meikäläisellä onkin hääkiireitä ja hääkynnetkin jo laitettuna, päätin, että tilaisuus oli sen verran harvinainen, että osallistuttava on. Oikeastaan oli tosi hyvä, että sai häähommat unohtaa välillä ja keskittyä karvaiseen mussukkaan ja nähdä uusia ihmisiäja heidän ihania karvapallojaan. 

Elli oli todellainnoissaan jo matkalle lähdettäessä, saati sitten perillä. Ja voi vitsi kun tiellä näkyi muitakin lagottoja (eikä aina vaan noita karvattomia)! IHANAA, ajatteli Elli. Ei muuta kuin panssarivaunu-vaihde päälle ja toisten lagottojen perään. Puistossa olikin kivan hajuisia leikkikavereita ja varsinkin Lenni-poika vaikutti olevan haltioissaan naisseurasta.

Valitettavasti Elli ja toverit joutuivat ensin kiinni puihin kun omistajat valmistelivat rally-toko ratoja. Hermohan siinä meni kunpiti vain istua jököttää ja odottaa toimintaa. Mammakin oli hirrveen, hirrveen kaukana! Aikamoisen metelin viitisen puuhun sidottua lagottoa saivat aikaan...

Harjoitusratoja ja ohjaajia oli yhteensä kolme ja niihin me osallistujat sitten jakauduttiin. Jos menet rally-toko-kurssille, niin yleensä harjoitellaan kutakin tehtävää yksitellen. Kun useampi tehtävä on hanskassa, aletaan tehdä ratoja, joissa on monta tehtävää peräkkäin. Nyt kun olimme vain tutustumassa, aloitimme suoraan radoista, mutta emme olleet niin pikkutarkkoja siitä, tekikö koira täsmälleen oikein.

Suurimmat ongelmat ainakin omasta mielestäni olivat ne, että tajusi mitä tehtävä lapuissa lukee eikä sotkeentunut remmiin. Rally-tokon alokasluokassa (mikäli ymmärsin oikein) on kisoissakin pidettävä koira remmissä, siksi meillä oli remmit. Elli meni useimmiten kuin unelma, kunhan vaan namit olivat oikeassa paikassa, eikä mamma sekoillut namien ja remmin kanssa. 

Hieman alle tunnissa huomasin, ettei Elli ollut enää kovin kiinnostunut kontaktista minuun ja alkoi väsähtää. Hajut kiinnostuvat paaljon paaaljon enemmän. Kokeiltuamme kaikkia kolmea rataa, kiertelimme puiston reunoja ja tutustuimme myös uusiin tyyppeihin. Kuviakin tajusin ottaa vasta kun kaikki olivat lopettelemassa.

Ulkopuolisetkin kiinnostuivat mitä tällainen kikkaralauma tekee kentällä.

Tästä näkee hieman rally-toko rataa.

Tässä toteltiin niin hienosti, että pakko oli napsaista kuva!

Mikäli rally-toko kiinnostaa enemmän, käy tutustumassa osoitteessa http://www.rally-toko.fi/.

Lopuksi muutama meistä jäi vielä hetkeksi viereiseen koirapuistoon, jossa koirat saivat leikkiä keskenään.

Aluksi Donnaa vähän hermostutti  kun Roope oli niin kiinnostunut.
 Kohta kuitenkin jo leikittiin.

Ja sitten Nala (muistinko nimen oikein?) tuli leikkiin.

Tässä nähdään kun Roope bongasi Ellin, josta syntyi sitten kissa-hiiri-leikki.

Joku ihme tyyppi menee potkulaudalla ihan tosta läheltä!
Useimmat koirat haukkuivat tätä outoa kulkijaa,
mutta Donna oli ainut jonka sain ikuistettua.

Pieni Sisu-poika raukka. Hän meni aina penkin alle kun leikki meni liian rajuksi.
Etenkin Nala-sisko (samasta pentueesta) oli erittäin innokas komentamaan Sisua: sisarusrakkautta.

Kotiin päästyämme menimme Ellin kanssa suoraan suihkuun. Vaikka kuinka hinkkasin, jäi turkkiin silti hiekkaa. Kikkarat taitavat jemmailla hiekanmurusia syvälle sisuksiinsa. Ellillä oli siis porttikielto sänkyyn viime yönä. Oli outoa nukkua ilman 16 kilon koiraa keskellä sänkyä... 

Kari ja Nana

Tässä yhtenä päivänä käytiin Karin kanssa moikkaamassa ystävääni ja hänen bichon havannais-koiraansa, Nanaa. Jätin Ellin tällä kertaa kotiin, jotta Kari saisi yksin tutustua uusiin tyyppeihin. Elli käyttäytyy välillä kovinkin suojelevasti Karia kohtaan, enkä halunnut että Karin ja Nanan ensitapaamisella Elli olisi pomottamassa. Kerrankin olin muistanut ottaa kameran mukaan, joten tekin näette muutamia otoksia :)

Tässä on Nana-rouva

Kari yrittää saada Nanaa leikkimään

Nana on löytänyt herkullisen ruohokohdan ja Kari koikkelehtii ympärillä

Karin supernopeat liikkeet

Nana ei nyt oikein innostu..

"Mikäs sulla täällä on?"

Tietenkään kamera ei ehtinyt mukaan juuri niinä pieninä hetkinä kun Nana innostui juoksemaan Karin kanssa. Leikkihetket olivat nopeasti ohi kun rouva ei enää ollutkaan niin ketterä kuin "vanhoina hyvinä aikoina". Joka tapauksessa hyvä mieli jäi tästä kohtaamisesta, eikä Kari ollut Nanan mielestä lainkaan niin ärsyttävä kuin Elli on ollut.