Faktaa koirasta - seminaari

Minä tyttöpä lähdin eilen pääkaupunkiamme katsomaan. Lauantaiaamuna herätyskello soi kuudelta (yök!), jotta varmasti ehtisin ajoissa FAKTAA KOIRASTA - SEMINAARIIN! Facebookissa seminaariin oli ilmoittautunut yli 600 ihmistä ja paikan päällä oli esitietojen mukaan 500 istumapaikkaa. Halusinkin varmistaa itselleni hyvän paikan ja sitä paitsi junat menivät niin, että olin Helsingissä joko hyvissä ajoin tai pahasti myöhässä.

Tapahtuman oli järjestänyt Suomen eläintenkouluttajat ry.  Koska kiinnostuneita oli hyvin paljon, järjestäjät myös kuvasivat seminaarin, jonka pystyi katsomaan reaaliaikaisena netistä sekä nyt jälkikäteen. Video on nähtävissä osoitteessa http://video.helsinki.fi/Arkisto/tallenne2009.php?ID=20081. En tiedä kuinka kauan videon lataaminen kestää, itselläni se ei ainakaan heti auennut. Tosiaankin, halusin itse mennä paikan päälle, sillä en oikein luota teknisiin vempaimiin.. Totesin myös, että pystyn keskittymään luentoon paremmin, kun olen oikeasti paikan päällä.

Eniten odotin Tuire Kaimion luentoa, sillä hän oli esiintyjistä ainoa, jonka entuudestaan tiesin. Meillä on kotona muutamia Kaimion kirjoittamia koirankoulutus-kirjoja ja pari olen lainannut kirjastosta. Televisiostakin olen nähnyt dokumenttityyppisiä ohjelmia Kaimiosta tekemässä työtään. Valitettavasti Kaimion luento ehti noin puoliväliin hänen valmistelemastaan materiaalista. Hän ehti käsitellä lähinnä pentuikää. Päällimmäiseksi viestiksi minulle Kaimiolta jäi: koiran käytökseen pitää puuttua heti kun kutakin käytöstä esiintyy ensimmäisen kerran. Herkkyyskauden jälkeen koiraa on paljon vaikeampi kouluttaa "unohtamaan" tapa , siedättämään sitä (esim. autoiluun) tai vahvistaa käytöstä (esim. metsästys).

Tuire oli viimeinen luennoitsija, joten pääni oli jo pullollaan tietoa ja aloin olla nuukahtanut. Ammun ensimmäisen luennoitsijan, Sanni Sompin, aiheena oli koiran kognitio, josta hän on tehnyt tutkimusta, Hän kertoi monesta muustakin tutkimuksesta ja kokeesta, joiden kohdalla sain AHAA!-elämyksen. Olen jo huomannut, että pikkuhiljaa Sannin esimerkit pulpahtelevat pintaan ja kertoilen niitä miehelleni. Varokaa vain koiranomistaystäväni! Saatan tästä lähtien olla pursuileva "tieto"pankki!

Sannin ja Tuiren välissä luennoi koiratutkimuksen pioneeri David Appleby jonka luento hienosti tulkattiin. Aivan alussa David kertoi, että 70-80-luvuilla koirankoulutus on perustunut tarhaoloissa eläneiden susilaumojen käyttäytymisen tutkimiseen. Tuolloin huomattiin jäykkä sosiaalinen hierarkkia, jota sudet ylläpitivät agression avulla. Niinpä kuviteltiin, että kotikoirillakin täytyy olla tiukka hierarkkia ja omistajan täytyy olla joka tilanteessa dominoiva. Tällaista mielikuvaa pitävät edeellenkin yllä eräätkin nimeltämainitsemattomat Cesar Milanit, joiden mielestä koiran pitää olla jatkuvasti alistettu. David myönsi itsekin syyllistyneensä tähän - 80-luvulla - mutta on sentään tutkinut asiaa lisää ja muuttanut näkemystään. Nyt en enempää kerro hänen luennostaan, vaan saatte itse ottaa asiasta selvää. Pääpointtina oli kuitenkin se, että koulutusmetodina POSITIIVINEN VAHVISTE yhdistettynä NEGATIIVISEEN RANKAISUUN on kaikkein toimivinta. Postiivinen vahviste tarkoittaa siis sitä, että koiran toimiessa "oikein", se palkitaan (esim. namit). Negatiivinen rankaisu puolestaan tarkoittaa, että koiran toimiessa "väärin", palkinnon mahdollisuus poistetaan. Tällöin siihen EI REAGOIDA, se ei saa namia eikä muutakaan palkkana toimivaa asiaa.

Viimeisenä haluan mainita, että luennolla suositeltiin tätä kirjaa :

Alexandra Horowitz: Koiran silmin





Minäkin aion pyydystää kirjan käsiini, sillä se on kuulemma helppolukuinen (eikä mitään tiedejargoniaa!) ja silmiä avaava ;)