Päivän asu

Kari sai helatorstaina uuden takin! Anoppi oli ottanut Karin Hurtta-takista mallia ja taikonut paksun manttelin. Välttämättä sellaista ei kesällä tarvita, mutta Suomen kesä on sen verran arvaamaton, ettei siitä haittaakaan ole. Takki oli Kartsalle juuri sopiva, ei ottanut kiinni mistään. Ja hyvin on varaa tukevoitua rintakehästä ;) Katsotaan montako viikkoa se enää mahtuu. Nyt kun on helteet alkaneet, niin eipä vaatteitakaan ole juuri tarvinnut. Me Karin kanssa toivotaan mukavan lämpöistä kesää! Elli puolestaan tykkäisi hiukkasen viileämmästä tai ainakin lähelle tulisi olla viileän (muta)kylvyn mahdollisuus.

Faktaa koirasta - seminaari

Minä tyttöpä lähdin eilen pääkaupunkiamme katsomaan. Lauantaiaamuna herätyskello soi kuudelta (yök!), jotta varmasti ehtisin ajoissa FAKTAA KOIRASTA - SEMINAARIIN! Facebookissa seminaariin oli ilmoittautunut yli 600 ihmistä ja paikan päällä oli esitietojen mukaan 500 istumapaikkaa. Halusinkin varmistaa itselleni hyvän paikan ja sitä paitsi junat menivät niin, että olin Helsingissä joko hyvissä ajoin tai pahasti myöhässä.

Tapahtuman oli järjestänyt Suomen eläintenkouluttajat ry.  Koska kiinnostuneita oli hyvin paljon, järjestäjät myös kuvasivat seminaarin, jonka pystyi katsomaan reaaliaikaisena netistä sekä nyt jälkikäteen. Video on nähtävissä osoitteessa http://video.helsinki.fi/Arkisto/tallenne2009.php?ID=20081. En tiedä kuinka kauan videon lataaminen kestää, itselläni se ei ainakaan heti auennut. Tosiaankin, halusin itse mennä paikan päälle, sillä en oikein luota teknisiin vempaimiin.. Totesin myös, että pystyn keskittymään luentoon paremmin, kun olen oikeasti paikan päällä.

Eniten odotin Tuire Kaimion luentoa, sillä hän oli esiintyjistä ainoa, jonka entuudestaan tiesin. Meillä on kotona muutamia Kaimion kirjoittamia koirankoulutus-kirjoja ja pari olen lainannut kirjastosta. Televisiostakin olen nähnyt dokumenttityyppisiä ohjelmia Kaimiosta tekemässä työtään. Valitettavasti Kaimion luento ehti noin puoliväliin hänen valmistelemastaan materiaalista. Hän ehti käsitellä lähinnä pentuikää. Päällimmäiseksi viestiksi minulle Kaimiolta jäi: koiran käytökseen pitää puuttua heti kun kutakin käytöstä esiintyy ensimmäisen kerran. Herkkyyskauden jälkeen koiraa on paljon vaikeampi kouluttaa "unohtamaan" tapa , siedättämään sitä (esim. autoiluun) tai vahvistaa käytöstä (esim. metsästys).

Tuire oli viimeinen luennoitsija, joten pääni oli jo pullollaan tietoa ja aloin olla nuukahtanut. Ammun ensimmäisen luennoitsijan, Sanni Sompin, aiheena oli koiran kognitio, josta hän on tehnyt tutkimusta, Hän kertoi monesta muustakin tutkimuksesta ja kokeesta, joiden kohdalla sain AHAA!-elämyksen. Olen jo huomannut, että pikkuhiljaa Sannin esimerkit pulpahtelevat pintaan ja kertoilen niitä miehelleni. Varokaa vain koiranomistaystäväni! Saatan tästä lähtien olla pursuileva "tieto"pankki!

Sannin ja Tuiren välissä luennoi koiratutkimuksen pioneeri David Appleby jonka luento hienosti tulkattiin. Aivan alussa David kertoi, että 70-80-luvuilla koirankoulutus on perustunut tarhaoloissa eläneiden susilaumojen käyttäytymisen tutkimiseen. Tuolloin huomattiin jäykkä sosiaalinen hierarkkia, jota sudet ylläpitivät agression avulla. Niinpä kuviteltiin, että kotikoirillakin täytyy olla tiukka hierarkkia ja omistajan täytyy olla joka tilanteessa dominoiva. Tällaista mielikuvaa pitävät edeellenkin yllä eräätkin nimeltämainitsemattomat Cesar Milanit, joiden mielestä koiran pitää olla jatkuvasti alistettu. David myönsi itsekin syyllistyneensä tähän - 80-luvulla - mutta on sentään tutkinut asiaa lisää ja muuttanut näkemystään. Nyt en enempää kerro hänen luennostaan, vaan saatte itse ottaa asiasta selvää. Pääpointtina oli kuitenkin se, että koulutusmetodina POSITIIVINEN VAHVISTE yhdistettynä NEGATIIVISEEN RANKAISUUN on kaikkein toimivinta. Postiivinen vahviste tarkoittaa siis sitä, että koiran toimiessa "oikein", se palkitaan (esim. namit). Negatiivinen rankaisu puolestaan tarkoittaa, että koiran toimiessa "väärin", palkinnon mahdollisuus poistetaan. Tällöin siihen EI REAGOIDA, se ei saa namia eikä muutakaan palkkana toimivaa asiaa.

Viimeisenä haluan mainita, että luennolla suositeltiin tätä kirjaa :

Alexandra Horowitz: Koiran silmin





Minäkin aion pyydystää kirjan käsiini, sillä se on kuulemma helppolukuinen (eikä mitään tiedejargoniaa!) ja silmiä avaava ;)

Päivän asu

Kari on kasvanut niin kovaa vauhtia, etteivät vaatteet pysy perässä. Viimeisin anopin tekemä puku jäi pieneksi ja hiersi jo ikävästi ihoa. Olin jo aikeissa ryhtyä tekemään Kartsalle takkia, kun pengoin koiratarvikelaatikkoa ja löysin tämän:

 

Oranssiin naruun pistetään yleensä meidän karvaisin perheenjäsen, jonka reviiri on laajentunut koskemaan ympäröiviä peltoja ja metsää. 

Meidän takapiha on ihana valkovuokkomeri :) 

Hurtan takin löysin aikaisemmin keväällä kirpparilta. Pakkohan se oli ostaa, kun maksoi vain 3 euroa! Nyt se on juuri ja juuri sopiva, ehkä jo kuitenkin vähän pieni. Takki ei meinaa ihan pysyä Karin vauhdissa mukana. Takajalkojen narut hiertävät ikävästi, joten mantteli ei oikein pysy pepun päällä. Pohdin, että millaiselle koiralle tämä on suunniteltu. Ehkä ranskanbuldogginartulle? On meinaan tilaa rintakehässä mutta pituutta selän päällä aika vähän. Lisäksi mahan alle tuleva kappale ottaa ikävästi kiinni pippeliin. No mutta, ei kaiken tarvitse olla täydellistä: tämän kanssa voi käydä lenkillä tuulessa ja sateessa. Kohta tulee onneksi kesä ja vaatteet pistetään talvisäilöön!

Köhinää, röhinää ja hiljais(?)eloa

Nyt se iski meillekin: KENNELYSKÄ. Tietenkin heti pentuleikkituntia seuraavana aamuna!

Lauantaiaamu alkoi sillä, että heräsin Ellin ikävän kuuloiseen yskintään. Yskä kuulosti todella ikävältä ja mieleeni tuli heti edellisiltainen pentuleikki; kuinkakohan monta pikkuista Elli ehti tartuttaa? Soitin heti eläinlääkäriin. Sain kuulla, että todennäköisesti Ellillä on kennelyskä ja sitä on nyt paljon liikkeellä. Varsinaista lääkehoitoa ei tähän viruksen aiheuttamaan tautiin ole, se menee ohi lepäämällä aivan kuten ihmisten flunssat. Jälkitautina voi toki olla antibioottihoitoa vaativia tulehduksia.
Järvenpään eläinlääkäriklinikka Lauma lähetti minulle kotihoito-ohjeet:


Koirallanne todettiin yskäoireita, joiden taustalla on todennäköisesti kennelyskätartunta. Kennelyskä on virusten (esim. parainfluenssavirus) ja toisinaan myös bakteerien ( esim. Bordetella bronchiseptica) yhdessä aiheuttama "flunssatauti", joka tarttuu herkästi koirasta toiseen ja esiintyy etenkin syksyisin epidemioina. 
Kuten ihmisten nuhakuume, kennelyskäkin yleensä paranee itsestään levolla ja yskäoireita lievittävällä kotihoidolla  viikon-kahden kuluessa. 


Kotona oireenmukaisena hoitona annetaan tarvittaessa limaa irrottavaa Bisolvon-yskänlääkettä (ilman reseptiä apteekista) seuraavasti: 1 tabletti/ 4 painokiloa 1-3 kertaa päivässä. Jos yskä muuttuu kovin hakkaavaksi ja häiritsee koiraa etenkin öisin, voidaan ennen nukkumaanmenoa (enintään 3 kertaa päivässä) antaa Resilar-yskänlääkettä n. 5-10ml/10kiloinen koira ruiskulla suuhun. 


Höyryhengitys 1-2 kertaa päivässä auttaa myös oireisiin. Höyryhengitys toteutetaan kätevimmin laskemalla kylpyhuoneessa lattialle vettä, kunnes huoneeseen syntyy vesihöyryä. Koiran kanssa oleskellaan höyryisessä huoneessa n. 10-15 minuuttia kerrallaan. 


Koira on pidettävä levossa ainakin viikon ajan, tai kunnes yskä on helpottanut. Mikäli vointi huononee, tulee kuumetta tai muita yleisoireita, ottakaa uudelleen yhteyttä. Kennelyskän jälkitautina voi tulla esim. keuhkoputkentulehdus, joka vaatii antibioottihoitoa.  Kurkkukipuun lisäksi voidaan tarvittaessa määrätä kipulääkitystä.



Eläinklinikka Lauma
Tuottajankatu 10
04440 Järvenpää
p. 010 3871180
www.elainklinikkalauma.fi
lauma@elainklinikkalauma.fi


Hirveät tunnontuskat pakottivat minut lähettämään välittömästi viestiä koirakoulun pitäjälle. Hurttia & Huumoria koirakoulun Suski soittikin minulle vielä perään ja antoi synninpäästön, sillä enhän ollut tiennyt Ellin olleen kipeänä. Toivottovasti pienet rokottamattomat pennut eivät sairastuneet! Kuten huomaatte, ei koirakoulunkaan valvotuissa tiloissa voi olla 100% varma siitä, että muut koirat olisivat terveitä. Niinhän se on, että missä ikinä ihmiset tai/ja koirat tapaavat, siellä on aina pöpöjä. Kukaan ei voi elää sinetöidyssä kuplassa. Eivät edes rakkaat hauvamme.


Lauantaina en edes ehtinyt apteekkiin hakemaan yskänlääkettä, kun pihaamme kurvasi MONTA autoa ja MONTA naista! Minut kaapattiin polttareihini ja koirat kaapattiin appivanhemmille hoitoon! Saatoin hyvillä mielin antaa koirat apen mukaan, kunhan olin teroittanut hänelle, että viikonloppuna ohjelmassa on sitten vain LEPOA, LEPOA ja LEPOA. Mieheni vanhemmat kun ovat niiiin innokkaita lenkkeilijöitä, että Elli on yleensä ihan poikki kyläreissun jälkeen.

Polttarini olivat iki-ihanat ja koiratkin olivat saaneet hellyyttä ja huolenpitoa. Appiukko oli jopa mennyt Karin kanssa sohvalle nukkumaan, yhteisen peiton alle. Suloista.

Tällä viikolla ei ollakaan lenkkeilty kuin pikapissoilla ja -kakoilla. Välillä koirat turhautuvat ja pistävät painiksi, josta on seurauksena yskintää. Karikin yskii, mutta molemmat ovat olleet suhteellisen virkeitä ja nälkäisiä. Paraneminen näyttää hyvältä, myös pikku-Karin kohdalla. Katsotaan viikon päästä voiko lenkkeilyä jo lisätä.

Rauhallista viikonloppua toivottaen
Jaana

Ps. Minulla ei ole vieläkään mitään hajua siitä, mistä Elli on tartunnan saanut. Kennelyskän itämisaika on kaksi viikkoa, jona aikana olemme nähneet vain pari tuttua koiraa, jotka ovat terveitä. Kennelyskä voi kuitenkin olla koirassa ilman että se aiheuttaa oireita.

Pentuleikkitunti

Viime viikolla kävimme Hurttia & Huumoria -koirakoulun järjestämällä pentuleikkitunnilla. Otin molemmat koirat mukaan. Kumpikin sai olla puoli tuntia leikkimässä toisen odottaessa vuoroaan autossa. En laita koiria yhtä aikaa leikkimään, sillä haluan niiden leikkivän välillä itsenäisesti ja olemaan erossa toisistaan. Kuten koirakoulun pitäjä Suski sanoi, samassa perheessä asuvien koirien käytös muuttuu silloin kun ne ovat yhtä aikaa tunnilla.


Ellikin sai olla mukana pentuleikissä, vaikkei ihan pentu enää olekaan. Kun Elli oli itse pentu, kävimme Koirakoulu Välkyn pentukurssilla ja pentuleikkitunneilla. Elli ei olekaan pitkään aikaan päässyt leikkimään koirakoulussa. Viime viikkoinen leikkitunti oli Ellin toinen kerta tänä keväänä, joten Elli oli vielä aika ymmällään. Ensimmäisellä kerralla Elliä jännitti niin paljon, että hän pissasi keskelle lattiaa ja kakkahätäkin ehti tulla. Kakat tosin ehdittiin mennä tekemään ulos. Leikkiminen ei vielä ensimmäisellä kerralla oikein sujunut ja toisellakin kerralla rentoutuminen vei aikaa.

Tilanteen kartoitus

oisko nää ok tyyppejä?

Yht' äkkiä eräs nuori mies bongasi Ellin. Hänet oli häädetty pois nuoremman nartun luota (jolla oli juuri loppunut juoksut), kun Ellin sulotuoksut leijailivat hänen kirsuunsa. Siitähän se riiaus-leikki sitten alkoi. Uros yritti saada Ellin kiinnostumaan ja Elli puolittain hätisti, puolittain leikki uroksen kanssa. Tämä skenaario on tuttu koirapuistoistakin. Kaikki urokset pyörivät Ellin ympärillä ja koska Elli puolittain "antaa ymmärtää" ja puolittain häätää kosijoita, nämä pyörivät Ellin ympärillä niin kauan kunnes poistumme koirapuistosta. Kerrottakoon, että Elli kastroitiin tammikuussa 2012. Urosten häntä kohtaan osoittama kiinnostus on ollut samanlaista ennen ja jälkeen leikkausta.

Uros:  "Eiks vähän 'leikittäis'"
Elli: "Pyh, ei kiinosta"

Elli: "Senkin, senkin.. mokoma!"
Uros: "Mutta olet niin ihana"

Kyselin Suskilta miten tällaisessa tilanteessa minun pitäisi toimia. Suskin mukaan minun ei kannata rohkaista Elliä eikä antaa tukea tällaiseen käytökseen. Ellin pyöriessä jaloissani, voin ottaa askeleen poispäin ja esittää välinpitämätöntä. Oli mukava kuulla, että olen toiminut aikaisemminkin oikein. Olen tietysti nähnyt, ettei Elli ole tilanteissa ollut oikeassa hädässä, eikä minun ole tarvinnut siihen puuttua. Olen myös huomannut, että Elli omalla käytöksellään aiheuttaa jahtaamisensa, joten käytöstä ei ole syytä tukea, eikä olla Ellin puolesta huolissaan. Jos hän tosissaan haluaisi uroksen pois kimpustaan, hän rähähtäisi sille kunnolla. Koirakoulussa käymisessä on se hyvä puoli, että voi saada vahvistusta tekemillesi asioille ja kysellä kouluttajalta, miten hän toimisi ja mitä hän huomaa koirien käytöksessä.

Kari puolestaan oli nyt kolmatta kertaa pentuleikissä eikä hänellä kestä kauaa, ennen kuin leikkiminen alkaa. Minusta on aina hauskaa viedä Kari ihmisten ilmoille, sillä aina ihmiset tulevat ihastelemaan ja kyselemään rodusta. Perunkarvatonkoira on Suomessa harvinaisuus, joten ei ihme, että Kari kerää katseita. Ehkä hieman yllättävää on se, miten monet ovat kommentoineet Karin söpöyttä. Ennen karvattoman koiran hankintaa kuulin ihmisiltä, miten rumia ne heidän mielestään ovat. Kuvatkaan eivät kerro miten lutuisia karvattomat pennut oikeasti ovat.

Pienet rodut leikkivät isosta tilasta rajatussa kehässä.

Tämän kaverin kanssa leikittiin pitkään.

9 viikkoa vanha Hessu dalmatialainen oli ihana.

Jackrussell Lotta on Karin vanha heilastelukaveri leikkitunnilla.

Kääpiösnautseri Manta on vähän ujo,

Junnuikäinen Onni on terhakka uros, joka on mm. ehtinyt merkkaamaan minut.

Koirien leikkitunnit ovat mainio tapa sosiaalistaa pentuja turvallisessa ympäristössä. Leikkitunnit ovat yleensä suhteellisen edullisia, H&H:ssa se maksaa 5 euroa. Halpa hinta sosiaalisesta koirasta!

Paras ystävä

Karin kaikkein ihanin ja tärkein "henkilö" on Elli. Isosisko pesee, leikkii, suojelee ja lämmittää. Elli melkein pääsee ohittamaan tärkeydessään jopa ihmisvanhemmat.

Ellin lempipaikka on olkkarissa ikkunan edessä olevalla tuolilla. Sieltä on hyvä tarkkailla takapihaa fasaanien ja muiden epämääräisten liikkujien varalta. Tosin tässä kuvassa Elli chillaa muuten vain.

Koska Ellin lempipaikka on tällä tuolilla, on se tietenkin myös Karin lempipaikka. Eräänä päivänä extrapehmeyttä tuolille toi siivouksen alta pois nostettu koiranpeti.

Sopu sijaa antaa

Karin mielestä tuolissa on kaikkein parasta makoilla silloin, kun siihen paistaa aurinko.  

Olen alkanut kiinnittää ERITYISTÄ huomiota Karin ja minun suhteeseen. Koulutuksen ja arjen sujumisen kannalta olisi tärkeää, että minun ja Karin välinen suhde olisi ensisijainen, Karin ja Ellin suhde toissijainen. Uusissa paikoissa Karin tulisi seurata minua, ei Elliä. Tällä hetkellä ollaan Ellin kanssa aika tasoissa. Olisikohan kohta aika lähteä pentukurssille?

Hämähäkinsurma

Kohtaatko kotonasi iljettäviä, karvaisia, pitkäsäärisiä olentoja? Pitääkö sinun tarkistaa vessan lattia ennen kuin uskallat mennä tekemään tarpeesi? Eikö sinulla ole urheaa isäntää/emäntää joka pelastaisi sinut näiltä iljetyksiltä?

Ymmärrän tuskaasi, sillä minäkin koin ennen samaa. Nykyään en, sillä minulla on täydellinen palkkamurhaaja. (Palkkana uhrin syönti.) Valitettavasti näin hyvin koulutettuja tappajia harvoin löytää, mutta minä olen yksi niistä onnellisista joka asuu sellaisen kanssa.

Ai mikä se on? Se on Kari -Hämähäkinsurma- Karvaton!!

Haukankatse ei herkeä hetkeksikään.

Salamavalot häikäsee!
(Sankarin työssä joutuu poseeraamaan)

Oikeanlainen tekniikka takaa tehokkuuden!

Nysse kuoli...

Periaatteessa Karin voisi ruokkia pelkillä hämähäkeillä. Niitä meinaan meidän talosta löytyy! Ja ne eivät ole mitään pieniä vaan isoja emähämiksiä! HYI HYI YÄÄK! Kari taitaa jo tietää mitä on tiedossa kun minä kiljun ja huudan "HÄMÄHÄKKIIII!!" Ellikin on Karin innostamana alkanut hieman kiinnostua hämähäkeistä, mutta meidän neiti ei niitä suuhunsa laita. Karin mielestä on suunnattoman hauskaa jahdata pakenevia hämiksiä ja se leikkii niillä kunnes niistä tulee vain pieni ja surkea kasa. Ja sitten irvistellen syö ne.

Myönnetään, minä tunnen jonkinasteista syyllisyyttä hämähäkkien kiduttamisesta. Mutta en vaan PYSTY koskemaan niitä! Ees pitkällä kepillä.

Piikki pyllyyn!

Käytiin juuri ensimmäinen rokote hakemassa. Eihän se nyt pyllyyn tullu, vaan niskaan. Hienosti Kari oli sen viisi minuuttia, mitä tämä traumaattinen operaatio kesti ja pystyi jopa ottamaan juustopalkkion päästyään takaisin lattialle. Eläinlääkärin jälkeen käytiin vähän kävelemässä ja haistelemassa hevosen paskaa, joka oli Karin mielestä AH, niin IHANAA! Rauhoitettiin kummankin hermoja :)

Miksi vasta nyt? Karihan on jo yli viisi kuukautta vanha. Eikös ensimmäinen rokote oteta heti kolmen kuukauden iässä?

Sitähän se eläinlääkärikin kysyi. Vastaus on: halusin antaa Karin hieman kasvaa, ennen kuin sen elimistö altistetaan monelle eri virukselle. Karin näyttelyura alkaa noin seitsemän kuukauden iässä, joten nyt oli sopiva aika käydä rokotuttamassa. Seuraava rokotehan otetaan kuukauden päästä, joten kaiken pitäisi olla kunnossa kun Kari menee ensimmäiseen pentunäyttelyynsä Mäntsälään. Sitä ennen on vielä SuKaRon ja Bay's Bushyfurin yhteiset kesäpäivät, joissa varmaankin pääsee esiintymistä harjoittelemaan.

Takaisin tuohon rokotustajankohtaan... Kaikkihan lähti siitä, kun kävin vuosi sitten Malin Ekblomin Koiran luonnollinen ruokinta - luennolla. Meidän koirat syövät siis ns. barffauksen mukaan.

Karin tullessa meille, kävin Malinin pentujen ruokinta - luennolla, jossa sain uutta tietoa esim. rokottamisesta. Malin toi esille sen, miten kovaan höykytykseen pikkuisten koirien elimistö joutuu, kun niihin piikitetään monia eri viruksia. Lisäksi hän kehoitti syöttämään madotusten ja rokotusten aikaan koirille C-vitamiinia. Näin niiden elimistö on vähän paremmin valmistautunut. Madotuksista hän muistutti, että monesti koirat madotetaan liian usein ja turhaan. Matolääkkeethän tuhoavat matojen lisäksi muita hyödyllisiä suoliston bakteereja. On myös hakuammuntaa etsiä sopivaa lääkettä koiralle, matolääkkeethän ovat erikoistuneet erilaisiin matoihin. Malin suositteli ulostenäytteen tutkituttamista ennen madotusta. Näin saa tietää onko madotus yleensäkään tarpeen.


Tänään Karille tarjolla naudan mahaa vatsan rauhoittamiseksi. Elli sen sijaan sai kimpaleen naudan rasvaa :)

                                                               Herkullista päivää Sinullekin!

"Onhan se nyt aika tyhmää pitää karvatonta koiraa Suomessa"

Monet ovat kysyneet minulta, miksi hankimme karvattoman koiran? Eikö se palellu Suomen kylmissä olosuhteissa? Aika epäkäytännöllinen rotu, eikö sitä pidä jatkuvasti pukea?

Rodun valinnassa meille ykkösasia oli vähän allergisoiva rotu. Sekä mieheni, että minä olemme lievästi allergisia koirille. Elli kuitenkin osoitti meille sen, että siedätyshoito auttaa. Muita tärkeitä asioita olivat pieni koko, helppohoitoinen turkki, koulutettavuus. Turkin helppohoitoisuus -kriteeri pyyhki pois esim. bichon frisén ja havannankoiran. Koska halusin käyttää koiraa jalostukseen ja täten myös näyttelyissä, ei turkin lyhyenä pitäminen ollut vaihtoehto. Olin tietenkin kuullut karvattomista koirista, mutta kun ne näyttivät niin rumilta! Vähitellen aloin kuitenkin tutustua karvattomiin rotuihin ja miettiä mikä niistä voisi olla sopiva. Vaihtoehtoina olivat:
                                                           Meksikonkarvatonkoira,

http://www.pemeka.fi/17

                                                        AHT = amerikan karvaton terrieri

  http://www.sakate.net/kuvat/karvattomuus1.jpg

                                                      ja tietenkin Perunkarvatonkoira

http://files.kotisivukone.com/pemeka.kotisivukone.com/haltia.jpg

Kun ensimmäisen kerran menin tutustumaan kolmeen perulaiseen (joista yksi oli tuo alimmassa kuvassa oleva), ajattelin aluksi miten oudon näköisiä ne ovatkaan. Tapaamisen lopuksi olin kuintekin aivan ihastunut rotuun! Ne alkoivat jopa näyttää kauniilta!

AHT jäi pois, koska se on terrieri, eikä siis luonteeltaan missään nimessä "helppo". Meksikolainen tipahti myös, pääasiassa siksi, koska pienikokoisisa meksikolaisia on hirveän vaikea löytää Suomesta. Ainakin allekirjoittaneelle.

Sitten vastaus kysymykseen; eikö sille tule kylmä talvella?
Ensinnäkin, Perussa on ajoittain hyvinkin kylmä. Rotu on pärjännyt siellä vuosisatoja, joten ei se niin herkästi palellu kuin luullaan. Toisekseen, puetaanhan lyhytkarvaisiakin koiria kylmille ilmoille, mutta niiden omistajia ei arvostella lyhytkarvaisen koiran pitämisestä Suomen oloissa. Myönnän, että karvattomalle koiralle tulee kylmä ja että sitä on puettava. Tutuiksi ovat tulleet käsitteet hännänsuojus, kivesten "lämmitin" ja koiran pipo. Pukemisen aiheuttaman vaivan kompensoi pesemisen helppous. Karvallisia koiria joutuu hinkkaamaan oikein toden teolla, jotta shampoo pääsisi turkin juureen asti. Sitten vielä hoitoaine, kuivaus ja kuivattelu tai joillakin föönaus. Ja tämä on tehtävä keväisin melkein joka päivä, varsinkin jos koira rakastaa lätäköitä ja mutaa. Karvatonkoira on niiiiiiiin helppo pestä! Ai että!




Kari alias Bay's bushyfur Yachay Nawikuna (= viisas katse) syntyi 28.12.2011 Joutsassa. Tässä ihana ruttunaama ihan ensimmäisessä kasvattajan ottamassa kuvassa.

Pentueeseen syntyi kolme karvatonta urosta ja kaksi karvallista narttua. Bongaatko Karin?

Aurinkoista kevätpäivää Sinulle, joka eksyt blogia lukemaan!