Aloitimme Karin kanssa Junnukurssin Hurttia ja huumoria -koirakoulussa. Kari on aikaisemmin käynyt siellä pentuleikkitunneilla sekä muutamalla kimppalenkillä. Pentuleikkitunneilla pennut saavat vapaasti leikkiä keskenään sisätiloissa. Kimppalenkillä kahdeksan koirakkoa harjoittelee yhdessä kävelyä, ilman että koirat pääsevät kosketuksiin toistensa kanssa. Junnukurssi oli ensimmäinen kerta, kun Kari ei koirakoulun tiloissa päässyt leikkimään toisten koirien kanssa. Ei siis liene yllättävää, että Kari kävi ylikierroksilla lähes koko tunnin ajan..
IIIIHANA Selma-neiti köpötteli viekoittelevasti ohi
"Uuuuh, mitäs tuolla tapahtuu?"
"Jaa niin mitä? Maahan vai? Kylhän mä tän osaan."
Toisille seuraaminen näytti olevan helppoa.
Pieniä loikkia lukuunottamatta :)
Pena-poikakin malttoi seurata emäntää.
Mutta Kari...
Voitte vaan kuvitella millainen oli isännän ilme tämän harjoituksen jälkeen.
Turhautunut.
Vaikka sitä aina yrittää varautua pahimpaan mahdolliseen uuden koirakurssin alkaessa, ovat stressitasot silti korkeat kun koira ei ole lainkaan kiinnostunut ohjaajasta. Päässä pyörii "kyllähän tämä kotona osaa, mitä minä nyt teen väärin kun tämä koira ei toimi nyt lainkaan!!" Nolottaa. Mitä nuo toisetkin nyt ajattelevat? Kyl mä oon ihan oikeesti kouluttanu tätä!
Itseään voi lohduttaa sillä, että kaikista muistakin tuntuu samalta. Jos ei juuri sillä hetkellä, niin aivan varmasti jossain vaiheessa koiraa kouluttaessa.
Nenä pystyyn ja rohkeasti vaikeuksia päin! ;)
